Sysälään saapuessa kiinnittää ensimmäiseksi huomionsa punaisella ja keltaisella maalilla ehostettuun tallirakennukseen. Vanhaan nevettaan on vuosituhannen vaihtuessa rakennettu kymmenen karsinaa, joissa hevoset viettävät pienen osan päivästään. Pihan puoleisista karsinoista hevoset voivat katsella oviaukoista ulos ja jokaiseen karsinaan on asennettu ikkuna luonnonvalon lisäämiseksi.
Karsinoihin tai tarhoihin ei tule automaattisesti vettä, vaan juottovesi kannetaan saaveihin pesupaikan hanasta. Hevosen voi pestä pesupaikalla tarvittaessa ja käytävän päässä olevaan lantalaan kippaa helposti kottikärryt.

 Karsinajärjestys

Karsina 1
​​Rambo
Karsina 2
Tyhjä​
​Karsina 3
Smarta
Karsina ​4
Iki
Karsina ​5
Tyhjä
Karsina 6
 Bella
Karsina ​7
Kiri
Karsina ​8
Tyhjä
Karsina ​9
Foibe
Karsina ​10
Hukka
Pihatto 5
​Bylgia, Litla
Pihatto 6
​Jyska, Yesper​​
Hevoset tarhataan laumoissa suuriin tarhoihin kokopäiväisesti, jotta hevoset voivat nauttia itselleen sopivasta hevosseurasta mahdollisimman paljon. Ruoho sekä osin myös hiekkapohjaisiin tarhoihin on rajattu Sysälän takametsää, jotta hevosilla on luonnollista suojaa säätä ja kesällä ötököitä vastaan.

Aidattu pelto toimittaa kentän virkaa, sillä maneesia ei lähimailta löydy. Hiekkapohjainen ratsastuspelto on salaojitettu, joten se pysyy melko kuivana ja tasaisena märälläkin ilmalla. Riesana ovat vain talven kipakat pakkaset, jotka tekevät kentän pohjasta kovan ja liukkaan.
Ratsastuspellon jokainen sivu on eripituinen, joten suorakaiteen muotoinen kenttä pitää rajata erikseen oransseilla tötteröillä.
​
Sysälän valttikortti ovat ​monipuoliset maastot. Reittejä löytyy niin lyhyisiin retkiin kuin pidempiin vaelluksiinkin.
Ratsain voi käydä tutustumassa, vaikka kesälaitumien tuntumassa sijaitseviin hiidenkiviin tai vanhaan rautatiehen, sen tyhjilleen jääneeseen asemarakennukseen ja kolkkoon rautatietunneliin.
Läheiselle hiekkakuoppalle on rakennettu muutamia maastoesteitä. Kuopalta on kauan sitten kaivettu hiekkaa uuden valtatien pohjaa varten, mutta nykyään siellä on 60 senttinen maastoesterata, joka on vapaasti tallilaisten testattavana.

Tarhausjärjestys

Ylätarha 1
​Kiri
Ylätarha 2
​​Hukka​, ​Foibe
Takatarha 3
​​Rambo
Takatarha 4
​Smarta, Iki
Pihattotarha 5
Bella, ​Bylgia, ​Litla
Pihattotarha 6
​Jyska, Yesper
Talli sijaitsee Ruunaveden rannassa ja tottakai rannassa komeilee sauna ja laituri, johon pienen veneen kiinnittäminen on mahdollista.
Tilan puolelta Ruunaveden ranta on kuitenkin niin kallioinen, ettei sovellu hevosten uittamiseen, mutta vastarannalta löytyy hiekkaranta, joka on kuin luotu hevosen kanssa virkistäytymiseen.
Hevoset on myös huomioitu rakentamalla kaksi lauta-aitatarhaa rannalla sijaitsevan laavun läheisyyteen.

Punaisessa aittarakennuksessa tallipihan perällä sijaitsevat hevosten varusteet, karsinoiden kuivikkeet ja  ruokarehut. Aitan yläkerrassa on majoitustilat, jossa on kaksi huonetta ja keittiö perustarvikkeineen sekä oleskelunurkka, jossa voi lukea vanhoja hevoslehtiä. Aitan takana kivillä reunustetun polun päässä sijaitsee WC ja koko aittarakennukseen tulee sähköt sekä vesi.
Sysälän vastakkaisella puolella isot pellot kasvavat heinärehua aina kesäisin ja sadonkorjuun aikaan pellolla työskentelevät ihmiset majottautuvat Sysälän aitassa. Pellon reunassa olevassa viljavarastossa säilyvät hevosten heinät tuoreina myös talveksi.

Henkilöt

Tässä on esittelyt ihmisistä, joihin saattaa Sysälässä törmätä.
​Heitä saa vapaasti käyttää omissa tarinoissaan ja päiväkirjamerkinnöissään.
Sisla Heikari on 23-vuotias nuori nainen ja Sysälän päähahmo. Nuoruutensa hän vietti vanhempiensa maatilalla, josta hevoset kuitenkin puuttuivat. Hevosinnostus alkoi, kun vanhemmat patistivat tytön kaupungin ratsastuskouluun, mutta pienen kentän kiertäminen ei hajamielistä tyttöä pitkään jaksanut kiinnostaa ja tunneilla käyminen loppui lyhyeen.
Pian naapuriin ilmestyi työsukuisia suomenhevosia, joiden kanssa Sisla sai luvan tehdä pitkiä maastoretkiä niin halutessaan ja hevoskärpänen puraisi jälleen.
Näin haave omasta hevosesta sai alukunsa ja lopulta oman hevosen ympärille rakentui haave kokonaisesta tallillisesta hevosia ja hevosinnostus ei enää hiipunut edes opiskelujen painaessa päälle. ​Luonteeltaan Sisla on paatunut haaveilija sekä välillä kovinkin äkkipikainen ajatustensa ja ideoidensa kanssa. Tuiki tuntemattomien kanssa Sisla voi vaikuttaa vähäsanaiselta ja jopa ujolta, eikä hän jaa ajatuksiaan heti kaikkien kuullen.
Tutustuttuaan heittää herskyvää läppää ja hullut ideat tulevat julki nopeasti ja yleensä nämä ideat toteutuvat meni se sitten syteen tai saveen.
Sisla on melko tavallisen näköinen ruskeine hiuksineen ja silmineen. Tallille Sisla pukeutuu käytännöllisesti siisteihin farkkuratsastushousuihin ja huppariin. Jalkaansa hän laittaa lähimmät kengät, mitkä eteisestä ulos mennessä käteen osuvat. Hiuksia usein peittää pipo tai kypärä, joten Sislalle riittää, että aamulla hiukset ovat takuttomiksi kammattuna.
Amelie Bekken (os. Heikari) on 28-vuotias Sislan sisko, jota näkee Sysälässä aina, kun hän vierailemaan ehtii. Amelien perheeseen kuuluu kaksi alakouluikäistä lasta ja puoliso. Amelie halusi hevosen selkään jo lapsena ja Sislan innostuksen laannuttua sai Amelie kipinän jatkaa esteratsastuksen parissa aina kilpakentille saakka. Nykyään Amelie on luonut itselleen maineikkaan uran esteratsastuksen parissa huippuhevosensa kanssa.
Amelien mielestä Sisla voisi olla menestynyt kouluratsastaja, jos vain harjoittelisi kurinalaisesti ja valitsisi itselleen oikean, potentiaalisen kisahevosen. Sisla ja Amelie väittelevätuseasti aiheesta ja lopulta molemmat loukkaantuvat ja pitävät hetkisen mykkäkoulua toisilleen.
Toisin kuin pikkusiskonsa Amelie on ylitsepursuavan puhelias, päättäväinen ja kunnianhimoinen, tietäen tarkalleen, mitä tulevaisuudeltaan haluaa.
Ameliella on raivostuttava tapa kehua saavutuksiaan jokaiselle, joka kuulemassa vaan sattuu olemaan ja tästä syystä hänestä voi saada itsekkään ensivaikutelman. Usein Amelie saattaa kommentoda muiden tekemisiä hieman piikitellen ja voi sutkauksillaan aiheuttaa mielipahaa ympäristössään.
​Ameliella on tummanruskeat hiukset ja ruskeat silmät. Hän on tarkka pukeutumisestaan ja tyylistään ja rakastaa shoppailla niin itselleen kuin hevoselleen uusimpien trendien mukaiset varusteet. Lopulta Amelien kuitenkin löytää tallilta aivan tavallisista ratsastushousuisa ja takissa.

Ines Bekken on Bekkenin perheen 8-vuotias kuopus, joka on koko lapsuutensa kulkenut äitinsä mukana tallilla. Ratsastamaan Ines oppi jo pikkulapsena ja kisaamista hän on aloitellut poniluokissa koulu- ja esteratsastuksessa ratsastukoulunsa poneilla.

Ines on tottunut saamaan tahtonsa läpi ja osaa hyödyntää katalasti vanhempiensa heikkoja kohtia saadakseen haluamansa. Omaa ponia tyttö kinusi pitkään ja saikin tahtonsa läpi nopeasti. Inekselle hankittiin komea connemaranponiruuna Thunderbrand (VH16-035-0044), joka alta aikayksikön osottautuikin ihan liian hankalaksi toimiakseen lapsen ratsuna.
Ja näin Unde saapui Sysälään.
Ineksellä on tummat pitkät hiukset, jotka ovat yleensä äitinsä letittämät ja tyttö onkin tarkka tyylistään.

Valdo Bekken on Amelien ja hänen miehensä esikoinen ja Ineksen isoveli.
Valdo on täyttänyt 9 vuotta.

Valdo ei pidä hevosista tai talleilla pyörimisestä ja jää usein suulaan siskonsa varjoon. Joskus harvoin äitinsä Amelie saa pojan kuitenkin houkuteltua mukaansa tallille ja ponin selkään, tästä Valdo ei kuitenkaan nauti. Hieman hiljainen poika pärjää loistavasti koulussa, tykkää kotiläksyistä ja hän aikoo isona lentäjäksi.
Valdolla on lyhyet, joka suuntaan harittavat, vaaleat hiukset ja harmaat silmät.
Pauno Rajala asuttaa Rajalan tilaa, joka sijaitsee jonkin matkan päässä Sysälän tiluksista. Pauno on eläköitynyt kengittäjän ammatista, mutta tarpeentullen on auttamassa Sislaa myös Sysälän hevosten kanssa.
Nuorena hän työskenteli metsurina Ruunaan kylän metsissä, kunnes rankan työn pakottamana oli edessä alan vaihto. Rajalan Pauno alkoi puusepäksi ja edelleen taitavana käsistään häneltä sujuu kaikenlaiset korjaus- sekä ehostustyöt ja kun eläkepäivät alkavat tuntua pitkiltä ja tylsiltä, köröttelee hän työkalupakkinsa kanssa Sysälään nikkaroimaan.
Kengittäjäntaitoja oli Paunolle karttunut jo metsurina toimiessaan ja omat ja muiden hevoset hän laittoi kenkään käden käänteessä. Puusepäntöiden jälkeen hän jatkoi hevosten kengittämistä ja toimi kengittäjänä aina eläkeikään asti.
Pauno on avulias mies, jonka työkalupakista löytyy ratkaisu liki kaikkiin ongelmiin. Puhelias herra Rajala saattaa jopa pelästyttää tuntemattomamman juttelutoverinsa rujolla huumorintajullaan tai kuivahkoilla vitseillään.
Pauno on harmaahiuksinen 65-vuotias mies, jonka tunnistaa työkalusalkustaan ja ikivanhasta traktoristaan, jolla hän köröttelee kaikkialle sekä omalaatuisesta naurustaan, jonka hän päästää ilmoille omille jutuille herskyessään.

eläimet

​Myös Sysälän tallipihan eläimet, joihin voi tallialueella törmätä, ansaitsevat oman esittelynsä. Näin tilalle saapuva osaa edes jotenkin varautua koiruuksiin, märehtimiseen sekä kissan karvoihin tallivaatteissaan.
​Eläimiin saa tutustua, mutta ethän syötä eläimillemme sormiasi tai muitakaan ylimääräisiä herkkuja.

​Kernas Antun aka Adde on aikas... no vallaton tapaus. Heti ensimmäisenä iltana se keksi kesken pissatuksen, että ihmiset saa hurjaan takaa-ajoleikkiin, kun varastaa rapsuttavasta kädestä lapasen ja juoksee sitten hurjaa kyytiä tallipihaa ympäri. Ja lopulta, kun juokseminen kyllästyttää, voi lapasen hylätä kinokseen ja, kun ihminen käy sen litimärän ja epämääräisen lankakerän noukkimassa, ovelasti maastoutua hankeen niin, että vain mustat pilkut näkyvät. Tätä piiloleikkiä voi jatkaa niin kauan kunnes iskee väsy.
Yhtenä päivänä Sysälään ilmestyi kissa, joka oli selkeästi tullut jäädäkseen. Taustoiltaan tuntematon maalaiskolli sai kutsumanimekseen Katti ja sai jäädä pihapiiriin hiirivahdiksi.
Ihmisistä Katti ei välitä. Kylmäkiskoinen kissa katsoo ihmisiä nenänvarttaan pitkin ja poistuu röyhkeästi paikalta, jos joku erehtyy lähempää tuttavuutta yrittämään, mutta ruoka ylpeälle kissale kelpaisi aina. Katti sai Kaukovallan Mirellan kanssa kolmen pennun pentueen 29.06.2018.
Pentuesisarukset olivat Kaukovallan Geisla, Kaukovallan Gunnar ja Sysälässä asuva Kaukovallan Kiarla. Nykyään Katti on leikattu.

​​Yksi Katin ja Kaukovallan Mirellan 29.06.2018 syntyneistä pennuista jäi Sysälään ja sai nimen Kaukovallan Kiarla. Tutummin kaunista tyttöpentua puhutellaan Kiarana ja Kiara on ihmisläheinen ja pitää rapsuttelusta ja varsinkin heinän korrella leikkimisestä. Syliin Kiara ei antaudu, kuin vain omasta tahdostaan.
Kiara on perinyt isänsä ulkomuodon ja omaa isot valkoiset laikut kaulassa ja mahan alla. Tassut ovat myös täysin valkeat. Muutoin turkin väritys on harmaa raidallinen.
Kaukovallan Kiarlalla ei ole jälkeläisiä ja nykyään Kiara on leikattu.

​Sysälän tiluksilla asustelee lammaskolmikko Blondi, Bestis ja Bampula, jotka kaikki kolme ovat suomenlampaita ja syntyneet ja kasvaneet karitsa-aikansa samalla lammastilalla.
Lammaslauma saa olla vapaasti tallin piha-alueella aina päivisin, kun joku ihminen on tallilla paikalla ja yöksi menevät pihattohevosten kanssa tarhaan.
​Suomenlampaat ovat yleisesti eloisia, valppaita ja ystävällisiä luonteeltaan ja Sysälän lampaat ovatkin ihmisläheisiä kavereita, jotka ovat tottuneet kaikenlaisiin vierailijoihin ja tallipihan tapahtumiin.

​Kanalaa asuttavat maatiaiskukko Huugo kanaparvensa kanssa.
Huugo on perinteisen aapiskukon näköinen maatiaiskukko ja kanaparvessa on paljon erivärisiä maatiaiskanoja.
Kanamme munivat erivärisiä munia aina valkeasta vaaleanruskeasta tummanruskeaan. Kanat ja Huugo asuvat aittarakennuksen päätyyn rakennetussa isossa kanalassa, jossa on reilunkokoinen ulkoilutarha.

Hiukan seudun historiaa

Vielä muutama vuosikymmen sitten Isotie oli vilkkaasti liikennöity reitti kahden suuremman kaupungin välillä. Tien varrella oli monta elinvoimaista kylää kauppoineen, pankkeineen ja vilkkaine keskustoineen. Lähinnä Sysälää rautatien toisella puolella sijaitsi Ruunan kylä, jonka elinvoima veti tuohon aikaan alueelle myös paljon matkailijoita seudun uskomatonta luontoa ihastelemaan.
Kylvetyt pellot ja asutut tilat vilisivät ohi Isoatietä ajaessa ja juna-asemalla kävi vilske, kun junaan lastattiin tavaraa muualle Suomeen myytäväksi. Ihmiset viihtyivät Ison tien varrella ja elämä oli seudulla varsin leppoisaa.

Sitten alkoi Valtatien rakennus. Valtatien tulisi lyhentämään kahden ison kaupungin välistä ajomatkaa vajaalla puolella tunnilla ja uudella tiellä ohitettaisiin ennen niin vilkas Isotie ja sen varrelle jäävät kylät. Kyläläiset vastustivat ankarasti Valtatien rakentamista, mutta turhaan. Pian autot ajelivat kahden kaupungin väliä uudella mustalla asfaltilla unohtaen kokonaan mutkaisen ja hitaan Isontien ja kylät sen varrella.

Valtatien rakentamisen jälkeen kylät alkoivat hiljentyä. Matkailijat kaikkosivat ja yksitoisensa jälkeen kaupat sulkivat ovensa. Isotie hiljeni täysin ja tilat jäivät tyhjilleen ihmisten muuttaessa isompiin kaupunkeihin.
Juna vielä kuljetti ihmisiä seudulle, kunnes tuhoisan rautatieonnettomuuden takia seudun rataosuus sai huonon maineen ja lopulta suljettiin kokonaan. Ihmiset vannoivat pysyvänsä poissa ja asukkaista vain harvat jäivät autioituvalle seudulle asumaan.

Mutta nykyään Ruunan kylän elinvoima palailee pikkuhiljaa ja matkailijat ovat alkaneet taas arvostaa seudun kaunista ja monipuolista luontoa.

tarinoita

Vanha tila ei olisi oikea vanha tila ilman kummitustarinoita, jotka kulkevat suusta suuhun ja kylän asukkaalta toiselle. Tällaisia tarinoita on seudulta liuta. Jotkut väittävät kiven kovaa, että alueella tapahtuu jotain mystisiä ja kertovat tarinoita pitäen niitä täytenä totena. Kun jotain outoa tai odottamatonta tapahtuu, laitetaan syyllisiksi yliluonnolliset olennot tai maahiset ja tontut, joita metsissä sanotaan asustelevan. Uteliaimmat ja pelottomimmat ovat yrittäneet ottaa tarinoista selkoa vaihtelevin tuloksin. Uskoltaisitko itse ratsastaa katsomaan vanhaa rautatietunnelia tai suunnata tutkimaan Ruunan saaren outoja valoja?

Ruunan saaressa on vanha torppa. Ei paikka päivänvalon aikaan mitenkään kummalliselta vaikuta, mutta pimeän tultua koko saari muuttuu sangen karmivaksi. Joskus öisin Ruunan saaren vanhan torpan ikkunoista kajastaa valoa...
Liekkö tuolle jokin inhimillinen selitys, vai kummitteleeko saaren menneisyys vieläkin?
- Rajala

Sysälän kesälaitumien takaa metsäpolkujen alusta löytää hiidenkiviä. Ratsastuspolut risteilevät, jopa nelimetristen järkäleiden keskellä ja korkeat lohkareet luovat hämyisiä kivien välissä sinne tänne kulkevia käytäviä.
Hiidenkiviin liittyy usein tarinoita, kertomuksia ja erilaisia uskomuksia. Jättimäiset kivet erottuvat maastosta selkeästi ja niiden syntyyn on uskottu vaikuttaneen yliluonnolliset voimat ja satujen hahmot, kuten hiidet, pirut ja jopa jättiläiset.
Ei huolta Sysälän mailla ei tallusta jättiläisiä, eikä pirujakaan ole tavattu, mutta hiisiä sen sijaan saattaa kivien koloissa majailla.
- Valma

Vanha rautatietunneli ja rata-alue on eristetty punaiseksi maalatulla jo pahasti lahonneella aidalla, mutta eihän se estä uteliaita tutkimasta vanhaa rautatietunnelia. Tunneli on aivan säkkipimeä, eikä valoa sen toisesta päästä näy.
Tarinan mukaan kiskoilla kulkee edelleen surullisen kuuluisa kello kahdentoista juna, joka oli ainoa näillä kiskoilla liikennöinyt juna. Se kuljetti vähäisiä matkustajia ja rahtia, kunnes joutui tuhoisaan onnettomuuteen rautatietunnelissa. Vaunullinen ihmisiä menehtyi onnettomuudessa ja tästä ovat kummitustarinat saaneet siivet.
Jos uskaltaa kulkea muutaman kymmentä metriä ratatunnelin suulta säkkipimeään, voi huhujen mukaan kuulla kiskoja pitkin lähestyvän junan. Jotkut sanovat nähneensä lähestyvät valot tunnelin pimeydessä, vaikka rata onkin ollut suljettuna jo useita kymmeniä vuosia.
- Ruunan kylän asukas

Jokaisella maatilalla täytyi olla tilaa suojeleva tonttu ja niistä kerrottiinkin paljon pohjoismaalaisissa kansantarinoissa. Kukaan harvoin tonttua näki, mutta sen olemassaolo huomioitiin jättämällä ylimääräinen kuppi puuroa tai saunavasta talon tontulle, jonka ajateltiin näin ollen suojelevan talon asukkaita ja eläimiä.
Sysälän tilallakin oli tietysti oma suojelijatonttunsa, jolle aikanaan jätettiin lämpimään saunaan vasta ja kuppi puuroa tallin nurkalle.
Toisin kukaan ei ole varma söikö puuron tonttu vai jokin metsän pienistä nelijalkaisista.
- Valma

Talliposti

Tallipostiin laitetaan kaikki viestit sekä lyhyet virtuaalitallien mainokset ja kisakutsut.
Yksityiset viestit sähköpostiin tai Keskustan yksityisviestillä. Tarinat ja kuittaukset tarinakirjaan.

​​Kuvat © VRL-12882,Vapaasti by AK, VRL-12882, VRL-12950, ransu.kuvat.fi, Bob Langrish
 Kartat © Sisla
Tämä talli on virtuaalitalli