Sysälään saapuessa kiinnittää ensimmäiseksi huomionsa punaisella ja keltaisella maalilla ehostettuun tallirakennukseen. Vanhaan nevettaan on vuosituhannen vaihtuessa rakennettu kymmenen karsinaa, joissa hevoset viettävät pienen osan päivästään. Pihan puoleisista karsinoista hevoset voivat katsella oviaukoista ulos ja jokaiseen karsinaan on asennettu ikkuna luonnonvalon lisäämiseksi.
Karsinoihin tai tarhoihin ei tule automaattisesti vettä, vaan juottovesi kannetaan saaveihin pesupaikan hanasta. Hevosen voi pestä pesupaikalla tarvittaessa ja käytävän päässä olevaan lantalaan kippaa helposti kottikärryt.

 Karsinajärjestys

Karsina 1
Tyhjä
Karsina 2
​Yessi
​Karsina 3
Smarta
Karsina ​4
Karu
Karsina ​5
Redi
Karsina ​6
​​Takku
Karsina ​7
​Yesper
Karsina ​8
​Jyska
Karsina ​9
Tyhjä
Karsina ​10
Hukka
Pihatto 5
Nalle, ​Fanni​, ​Myra, Bella
Pihatto 6
​Kahu, Kiri
Hevoset tarhataan laumoissa suuriin tarhoihin kokopäiväisesti, jotta hevoset voivat nauttia itselleen sopivasta hevosseurasta mahdollisimman paljon. Ruoho sekä osin myös hiekkapohjaisiin tarhoihin on rajattu Sysälän takametsää, jotta hevosilla on luonnollista suojaa säätä ja kesällä ötököitä vastaan.

Aidattu pelto toimittaa kentän virkaa, sillä maneesia ei lähimailta löydy. Hiekkapohjainen ratsastuspelto on salaojitettu, joten se pysyy melko kuivana ja tasaisena märälläkin ilmalla. Riesana ovat vain talven kipakat pakkaset, jotka tekevät kentän pohjasta kovan ja liukkaan.
Ratsastuspellon jokainen sivu on eripituinen, joten suorakaiteen muotoinen kenttä pitää rajata erikseen oransseilla tötteröillä.
​
Sysälän valttikortti ovat ​monipuoliset maastot. Reittejä löytyy niin lyhyisiin retkiin kuin pidempiin vaelluksiinkin.
Ratsain voi käydä tutustumassa, vaikka kesälaitumien tuntumassa sijaitseviin hiidenkiviin tai vanhaan rautatiehen, sen tyhjilleen jääneeseen asemarakennukseen ja kolkkoon rautatietunneliin.
Läheiselle hiekkakuoppalle on rakennettu muutamia maastoesteitä. Kuopalta on kauan sitten kaivettu hiekkaa uuden valtatien pohjaa varten, mutta nykyään siellä on 60 senttinen maastoesterata, joka on vapaasti tallilaisten testattavana.

Tarhausjärjestys

Ylätarha 1
​Jyska, Yesper
Ylätarha 2
​​Hukka​, Redi
Takatarha 3
​Takku, ​Karu
Takatarha 4
​Smarta, Yessi​
Pihattotarha 5
​Nalle, Fanni, Myra, Bella
Pihattotarha 6
Kahu​, Kiri
Talli sijaitsee Ruunaveden rannassa ja tottakai rannassa komeilee sauna ja laituri, johon pienen veneen kiinnittäminen on mahdollista.
Tilan puolelta Ruunaveden ranta on kuitenkin niin kallioinen, ettei sovellu hevosten uittamiseen, mutta vastarannalta löytyy hiekkaranta, joka on kuin luotu hevosen kanssa virkistäytymiseen.
Hevoset on myös huomioitu rakentamalla kaksi lauta-aitatarhaa rannalla sijaitsevan laavun läheisyyteen.

Punaisessa aittarakennuksessa tallipihan perällä sijaitsevat hevosten varusteet, karsinoiden kuivikkeet ja  ruokarehut. Aitan yläkerrassa on majoitustilat, jossa on kaksi huonetta ja keittiö perustarvikkeineen sekä oleskelunurkka, jossa voi lukea vanhoja hevoslehtiä. Aitan takana kivillä reunustetun polun päässä sijaitsee WC ja koko aittarakennukseen tulee sähköt sekä vesi.
Sysälän vastakkaisella puolella isot pellot kasvavat heinärehua aina kesäisin ja sadonkorjuun aikaan pellolla työskentelevät ihmiset majottautuvat Sysälän aitassa. Pellon reunassa olevassa viljavarastossa säilyvät hevosten heinät tuoreina myös talveksi.

tallipihan eläimet

​Myös Sysälän muut eläimet, joihin tallipihalla voi törmätä, ansaitsevat oman esittelynsä. Näin tilalle saapuva osaa edes jotenkin varautua koiruuksiin, märehtimiseen sekä kissan karvoihin tallivaatteissaan.
​Eläimiin saa omalla vastuullaan tutustua, mutta ethän syötä eläimillemme sormiasi tai muitakaan ylimääräisiä herkkuja.
​
​Kaukovallan Heulandiitti sai pitkän mietinnän jälkeen kutsuma nimekseen Dimia. Aluksi Sisla kaavaili pennulle nimiä Dimma, Dimu ja Diia, mutta lopulta lyhyt ja ytimekäs Diia saikin vielä yhden m-kirjaimen lisää saaden aikaan hauskan, uniikin kuuloisen nimen, jota ei toivottavasti tule ihan äkkiä muualla vastaan. Nimi sopii myös rauhalliselle ja omanarvonsa tuntevalle narttukoiralle, jollaisen toivomme uuden narttupentumme olevan.
Nimi on enne, niinhän sanontakin kertoo.​

​Kernas Antun aka Adde on aikas... no vallaton tapaus. Heti ensimmäisenä iltana se keksi kesken pissatuksen, että ihmiset saa hurjaan takaa-ajoleikkiin, kun varastaa rapsuttavasta kädestä lapasen ja juoksee sitten hurjaa kyytiä tallipihaa ympäri. Ja lopulta, kun juokseminen kyllästyttää, voi lapasen hylätä kinokseen ja, kun ihminen käy sen litimärän ja epämääräisen lankakerän noukkimassa, ovelasti maastoutua hankeen niin, että vain mustat pilkut näkyvät. Tätä piiloleikkiä voi jatkaa niin kauan kunnes iskee väsy.
Yhtenä päivänä Sysälään ilmestyi kissa, joka oli selkeästi tullut jäädäkseen. Taustoiltaan tuntematon maalaiskolli sai kutsumanimekseen Katti ja sai jäädä pihapiiriin hiirivahdiksi.
Ihmisistä Katti ei välitä. Kylmäkiskoinen kissa katsoo ihmisiä nenänvarttaan pitkin ja poistuu röyhkeästi paikalta, jos joku erehtyy lähempää tuttavuutta yrittämään, mutta ruoka ylpeälle kissale kelpaisi aina. Katti sai Kaukovallan Mirella-kissan kanssa yhden pentueen ja kolme pentua syntyivät 29.6.2018. Pentueessa olivat Kaukovallan Geisla, Kaukovallan Gunnar ja Sysälässä asuva Kaukovallan Kiarla. Katti on leikattu.
​Yksi Katin ja Kaukovallan Mirella-kissan 29.6.2018 syntyneistä pennuista jäi Sysälään ja sai nimen Kaukovallan Kiarla. Tutummin kaunista tyttöpentua puhutellaan Kiarana ja Kiara on ihmisläheinen ja pitää rapsuttelusta ja varsinkin heinän korrella leikkimisestä. Syliin Kiara ei antaudu, kuin vain omasta tahdostaan ja sylittelijä saattaa saada jopa tassusta.
Kiara on perinyt isänsä ulkomuodon ja omaa isot valkoiset laikut kaulassa ja mahan alla. Tassut ovat myös täysin valkeat. Muutoin turkin väritys on harmaa raidallinen.
Kaukovallan Kiarlalla ei ole jälkeläisiä ja nykyään Kiara on leikattu.
Sysälän tiluksilla asustelee lammaskolmikko Blondi, Bestis ja Bampula, jotka kaikki kolme ovat suomenlampaita ja syntyneet ja kasvaneet karitsa-aikansa samalla lammastilalla.
Lammaslauma saa olla vapaasti tallin piha-alueella aina päivisin, kun joku ihminen on tallilla paikalla ja yöksi menevät pihattohevosten kanssa tarhaan.
​Suomenlampaat ovat yleisesti eloisia, valppaita ja ystävällisiä luonteeltaan ja Sysälän lampaat ovatkin ihmisläheisiä kavereita, jotka ovat tottuneet kaikenlaisiin vierailijoihin ja tallipihan tapahtumiin.

​Kanalaa asuttavat maatiaiskukko Huugo kanaparvensa kanssa.
Huugo on perinteisen aapiskukon näköinen maatiaiskukko ja kanaparvessa on paljon erivärisiä maatiaiskanoja.
Kanamme munivat erivärisiä munia aina valkeasta vaaleanruskeasta tummanruskeaan. Kanat ja Huugo asuvat aittarakennuksen päätyyn rakennetussa isossa kanalassa, jossa on reilunkokoinen ulkoilutarha.

Hiukan seudun historiaa

Vielä muutama vuosikymmen sitten Isotie oli vilkkaasti liikennöity reitti kahden suuremman kaupungin välillä. Tien varrella oli monta elinvoimaista kylää kauppoineen, pankkeineen ja vilkkaine keskustoineen. Lähinnä Sysälää rautatien toisella puolella sijaitsi Ruunan kylä, jonka elinvoima veti tuohon aikaan alueelle myös paljon matkailijoita seudun uskomatonta luontoa ihastelemaan.
Kylvetyt pellot ja asutut tilat vilisivät ohi Isoatietä ajaessa ja juna-asemalla kävi vilske, kun junaan lastattiin tavaraa muualle Suomeen myytäväksi. Ihmiset viihtyivät Ison tien varrella ja elämä oli seudulla varsin leppoisaa.

Sitten alkoi Valtatien rakennus. Valtatien tulisi lyhentämään kahden kaupungin välistä ajomatkaa vajaalla puolella tunnilla ja uudella tiellä ohitettaisiin ennen niin vilkas Isotie ja sen kylät. Kyläläiset vastustivat ankarasti Valtatien rakentamista, mutta turhaan. Pian autot ajelivat kahden kaupungin väliä uudella mustalla asfaltilla unohtaen kokonaan mutkaisen ja hitaan Isontien ja kylät sen varrella.

Valtatien rakentamisen jälkeen kylä alkoi hiljentyä. Matkailijat kaikkosivat ja yksitoisensa jälkeen kaupat sulkivat ovensa. Isotie hiljeni täysin ja tilat jäivät tyhjilleen ihmisten muuttaessa isompiin kaupunkeihin.
Juna vielä kuljetti ihmisiä seudulle, kunnes tuhoisan rautatieonnettomuuden takia seudun rataosuus sai huonon maineen ja lopulta suljettiin kokonaan. Ihmiset vannoivat pysyvänsä poissa ja asukkaista vain harvat jäivät autioituvaan kylään.

Mutta nykyään Ruunan kylän elinvoima palailee pikkuhiljaa ja matkailijat ovat alkaneet taas arvostaa seudun kaunista ja monipuolista luontoa.

Kummitustarinoita

Vanha tila ei olisi oikea vanha tila ilman kummitustarinoita, jotka kulkevat suusta suuhun ja kylän asukkaalta toiselle. Tällaisia tarinoita on seudulta liuta. Jotkut väittävät kiven kovaa, että alueella tapahtuu jotain mystisiä ja kertovat tarinoita pitäen niitä täytenä totena. Kun jotain outoa tai odottamatonta tapahtuu, laitetaan syyllisiksi yliluonnolliset olennot tai maahiset ja tontut, joita metsissä sanotaan asustelevan. Uteliaimmat ja pelottomimmat ovat yrittäneet ottaa tarinoista selkoa vaihtelevin tuloksin. Uskoltaisitko itse ratsastaa katsomaan vanhaa rautatietunnelia tai suotaa tutkimaan Ruunan saaren outoja valoja?

"Ruunan saaressa on vanha torppa. Ei paikka päivänvalon aikaan mitenkään kummalliselta vaikuta, mutta pimeän tultua koko saari muuttuu sangen karmivaksi. Joskus öisin Ruunan saaren vanhan torpan ikkunoista kajastaa valoa...
Liekkö tuolle jokin inhimillinen selitys, vai kummitteleeko saaren menneisyys vieläkin?"
- Rajala

"Vanha rautatietunneli ja rata-alue on eristetty punaiseksi maalatulla jo pahasti lahonneella aidalla, mutta eihän se estä uteliaita tutkimasta vanhaa rautatietunnelia. Tunneli on aivan säkkipimeä, eikä valoa sen toisesta päästä näy.
Tarinan mukaan kiskoilla kulkee edelleen surullisen kuuluisa kello kahdentoista juna, joka oli ainoa näillä kiskoilla liikennöinyt juna. Se kuljetti vähäisiä matkustajia ja rahtia, kunnes joutui tuhoisaan onnettomuuteen rautatietunnelissa. Vaunullinen ihmisiä menehtyi onnettomuudessa ja tästä ovat kummitustarinat saaneet siivet.
Jos uskaltaa kulkea muutaman kymmentä metriä ratatunnelin suulta säkkipimeään, voi huhujen mukaan kuulla kiskoja pitkin lähestyvän junan. Jotkut sanovat nähneensä lähestyvät valot tunnelin pimeydessä, vaikka rata onkin ollut suljettuna jo useita kymmeniä vuosia."
- Ruunan kylän asukas

"Jokaisella maatilalla täytyi olla tilaa suojeleva tonttu ja niistä kerrottiinkin paljon pohjoismaalaisissa kansantarinoissa. Kukaan harvoin tonttua näki, mutta sen olemassaolo huomioitiin jättämällä ylimääräinen kuppi puuroa tai saunavasta talon tontulle, jonka ajateltiin näin ollen suojelevan talon asukkaita ja eläimiä.
Sysälän tilallakin oli tietysti oma suojelijatonttunsa, jolle aikanaan jätettiin lämpimään saunaan vasta ja kuppi puuroa tallin nurkalle.
Toisin kukaan ei ole varma söikö puuron tonttu vai jokin metsän pienistä nelijalkaisista."
- Valma


​​Kuvat © Vapaasti by AK, VRL-12950, ransu.kuvat.fi
Tämä talli on virtuaalitalli