Kylätapahtuma 29.08.2022
- Sisla Selailin läpi uusia sähköposteja ja huomasin muiden viestien joukkoon hieman unohtuneen viestin oudosta, ennestään tuntemattomasta sähköpostiosoitteesta. Avasin viestin uteliaana ja luin ruudusta kutsun Ruunan kylän Kylätapahtumaan. “Hei Sisla Heikari! Olette kutsuttu Ruunan kylän kylätapahtumaan 10.09.2022! Tapahtumaan toivottaisiin mukaan talutusratsastusta ja olemme saaneet tietoomme, että teiltä saattaisi löytyä hommaan sopiva ratsu taikka useampi. Tapahtumapäivä olisi siis 10.9. ja aikataulu talutusratsastukselle olisi 10 - 15. Kaikki teille aiheutuneet kulut korvataan ja järjestämme tapahtumapäivänä järjestäjien puolesta ruokailut koko tapahtumaporukallenne, sekä osallistuneille hevosille porkkanat. Vastaathan tähän sähköpostiosoitteeseen mahdollisimman pikaisesti ja kerro, millä porukalla olisitte mahdollisesti tapahtumaan osallistumassa. Toivottavasti näemme tapahtumapäivänä Terveisin Ruunaan kylän tapahtumavastaava” Luin viestiä muutaman kerran uudestaan ja uudestaan ja lopulta innostuin ajatuksesta aivan valtavasti. Lähdettäisiinkö siis isolla talliporukalla tapahtumaan tarjoamaan talutusratsastusta lapsille? Ja toki kaikille muillekin halukkaille. Mukana voi olla useampi hevonen/poni ja tarjota voi joko talutusratsastusta taikka kärryajelua, jos hepalta sujuu ajohommelit. Tallilainen voisi osallistua joko rauhallisen yksärinsä kanssa taikka jonkun Sysälän hevosen kanssa. Paikalla tulee olemaan paljon porukkaa ja hepan tulisi olla tottunut yleiseen hälinään. Tarjotaan hevosille taukoja rauhallisessa paikassa vaikkapa trailerissa tarpeen tullen ja muistetaan itsekin käydä nauttimassa Ruunaan Kylätapahtuman menosta. Itse ajattelin ottaa matkaan mukaan Myran ja tarjota kärryajelua Myran kanssa. Toki jos joku tahtoo Myran niin voidaan siitäkin neuvotella :) "Onko tuo satuhevonen?" hihkaisi lapsi Myran tarhan aitaa vasten nojatessaan.
Tallipihalla kävi kova kuhina. Lapsia vanhempineen oli kerääntynyt pihaton aidan viereen kuuntelemaan Sislan pitämää tilusten esittelyä. Sysälässä oli avointen ovien päivä ja marraskuun pimeyttä torjumaan Sysälän rakennukset oli koristeltu ulkovaloilla ja pihapiiriä valaisivat erilaiset lyhdyt ja ulkotulet. Parkkipaikalle oli pystytetty kojuja, joissa myytiin käsitöitään tai paikallisia herkkuja, perinteistä grillimakkaraa unohtamatta. Edellinen päivä ja tapahtumapäivän aamu oli mennyt hevosia harjatessa ja pestessä sekä tallia ja pihapiiriä järjestellessä ja varusteita huoltaessa, sillä Sisla tahtoi jokaisen hevosen antavan parhaan kuvan itsestään ja puunasikin koko joukon huolella korvista kavioihin. Yhtenä tallin avointen ovien pääspektaakkelina olisi tallilaisten yhdessä ideoima ja esittämä ratsastuskatrilli, jonka takia myös hevosten varusteet oli puunattu tavallistakin huolellisemmin. “Tällaisia tapahtumia pitää järjestää useammin, jotta tulee raivattua jokainen nurkka tallista siistiksi. Varustehuonekin tuli järjesteltyä ainakin kahdesti uuteen uskoon ja Myran kadonneet violetti keltaiset pintelitkin löytyivät yhen hyllyn takaa,” Sisla selosti paikalle saapuneelle Paunolle, samalla sinkoillen itse sinne tänne kuin tuli hännän alla. Viimeiseksi tehtäväksi oli jäänyt Myran pesu, sillä kimo tamma olisi yön aikana satavarmasti piehtaroinut itselleen aivan uskomattoman suohirviö tyylin, jos sen olisi erehtynyt illalla pesemään ja puhtaan valkoisena pihattoon viemään. Sisla nappasi siis tamman riimun ja narun ja lähti tarhalle. Myra jätti hiukan vastahakoisesti tarhaan jo jaetun heinäkasansa ja mulkoili talliin kohti kulkiessaan Bellaa, joka luontevasti siirtyi ahmimaan Myrankin heiniä. “Saat heiniä tallissa,” Sisla vakuutteli tammalle, kun he kävelivät kaksistaan pihan poikki. Tallissa Sisla kiinnitti Myran pesupaikalle ja tamma sai eteensä Sislan lupaaman heinäverkon. Kasteltuaan ensiksi tamman kauttaaltaan ja selvitettyään pahimmat tappurat tamman harjasta ja hännästä, Sisla hölväsi kimon tammansa shamppoolla. “Wax on, wax off!” naurahti Pauno hetken tallin ovelta Sislan ja Myran pesu-urakkaa katsellessaa. “Tuota menoa sinusta tulee oiva karateka,” hän lisäsi käsiään karatetyyliin heilytellen. Sisla tyytyi vaan mulkaisemaan miestä pahasti. Ensimmäisen saippuoinnin jäljiltä tamman huuhdeltuaan Sisla päätti pestä tamman vielä varta vasten valkoisille hevosille tarkoitetulla shampoolla. “Kimoshampoo. Erityisesti kimoille hevosille tarkoitettu shampoo. Puhdistaa, kosteuttaa ja hoitaa karvaa ja ihoa tehokkaasti.” Tavasi Sisla Equestrian PRO:sta tilaamansa purkin kyljestä. Pian tamma oli hohtavan puhdas ja tuoksui omenalta. Hikiviilalla enimmät vedet pois, pyyhkeellä taputellen kuivaksi ja kuivatusloimeen kapaloituna Yessin karsinaan kuivumaan. Ei tulisi kuuloonkaan, että tamma menisi ennen ratsastuskatrillia pihattoon mutaamaan itsensä. No avointen ovien spektaakkeli onnistui loistavasti! Ja Myra säilyi säihkyvänä esitykseen asti ja pääsi heti pihattoon omien heiniensä kimppuun. Katrillin jälkeen halukkaat saivat kokoontua seuraamaan Sislan pitämää tilaesittelyä. “Aivan totta. Se on ihan oikea satuhevonen, vaikkei sitä noin hohtavan kauniina usein ehdi näkemäänkään. Tämä hetki on siis siksikin ainutlaatuinen,” selitti Sisla hevosta ihailleelle yleisölleen. On se aika keväästä, kun lumet sulaa hirmuisella vauhdilla ja kaikki paikat kuten tarhat, kenttä ja käytetyimmät maastoreitit ovat enempi vähempi mutaisia. Onneksi Sysälän tarhoissa suurin osa on metsämaastoa ja tarhoista velliksi muuttuu yleensä vain porttien edustat ja käytetyimmät hevospolut.
Kaikki hevoset suhtautuvat tähän muta-aikaan eri tavoin. Osa kiertää pienimmätkin lätäköt ja varovat kastumista ja kuraantumista viimeiseen asti. Osa ei välitä tuon taivaallista kuraisesta kelistä. Ja sitten on Myra. Myra muistuttaa tähän vuoden aikaan enemmän suosta noussutta hirviötä kuin valkoista hulmuharjaista hevosta. Perusharjat eivät tähän Myran kurakuorrutukseen yleensä pysty ja tammaan karvaa saakin puunata päivittäin. Joinakin päivinä, kun pihatto on ollut oikein kurainen, Myra on saanut tarhata tallin muiden tammojen kanssa tarhassa, sillä usein metsätarha on pysynyt paremmin kuivana ja näin ollen Myrakin puhtaampana. Myra kannattaa kapaloida kokovartalo loimeen, jos tahtoo tamman pysyvän edes joten kuten valkoisena. Tässä joku päivä sitten Sisla oli aamulla jakamassa hevosille karsinoihin aamun väkirehuannoksia ja laitettuaan rehut hevosten karsinoiden kuppeihin valmiiksi Sisla nappasi mukaansa nipun riimunaruja ja lähti hakemaan hevosia talliin. Vastassa oli toinen toistaan mutaisimpia hevosia ja Sisla tiesi, että hevosten puhtaaksi harjaamiseen menisi muutama hetki. Kun rauhallinen rouskutus kuului tallin jokaisesta karsinasta, Sisla nappasi mukaansa pihattohevosten rehuämpärit ja lähti kulkemaan kuraisen tallipihan poikki kohti pihattorakennusta. Pihatolle saavuttuaan Sisla jakoi Kahulle rehut pihattorakennukseen ja Rampo ja Kiri saivat rehunsa tarhan puolelle omiin ämpäreihinsä. Seuraavaksi väkirehunsa saivat viereisen pihaton tamma ja ruuna porukka. Usein tarhan portilla on vastassa kaksi pikkuponia, yksi vuonis ja yksi iso valkea hevonen, mutta tänään valkea ei ollutkaan enää valkea vaan tasaisen harmaanruskea. Tamman selästä valui kuraa, harja oli täynnä keppejä ja naamasta näkyi vaan silmät kuraisen etutukan takaa. Myra ei ikinä ole ollut näin likainen. No hevoset saivat rehunsa syödäkseen ja sitten Sisla pyydysti riimun päähän suohirviöksi naamioituneen Myran ja lähti kiikuttamaan tammaa kohti tallin pesukarsinaa. Ennen talliin pääsyä Myra ravisteli kuraturkkiaan oikein antaumuksella ja enimmät mutakökkäreet ropisivat tamman harjasta ja selästä maahan. Sislakin sai osansa tästä kurasateesta. Pesukarsinaan päästyään Sisla päätti pestä tamman suoraan. Turhaan edes yrittää harjata mutakerrosta tamman päältä pois. Myra tavalliseen tapaansa suhtautui pesuun niin kuin kaikkiin muihinkin uusiin vastaan tuleviin asioihin. Eli rauhallisesti, mutta uteliaasti. Pikkuhiljaa mutakerroksen alta alkoi paljastua kimon värinen hevonen. Kumisuan ja vesiletkun avulla suohirviö pikkuhiljaa kukistettiin. Tammakin tuntui tyytyväiseltä ja silloin tällöin hamusi turvallaan Sislan takin selkää. Tuntia myöhemmin Myra oli kiiltävän puhdas ja tuoksui omenalta. Sisla oli hölvännyt tamman karvaan shampoota ja hoitoainetta. Myra sai pyyhekuivauksen jälkeen vielä jäädä tyhjään karsinaan vielä kuivattelemaan turkkiaan. Hetken Sisla vielä ihasteli kimoa satuhevostaan karsinassa ja syötti sille muutaman porkkanan. Pauno asteli talliin. “Oletko katsonut itseäsi peilistä,” Pauno sanoi tullessaan työkalupakkinsa kanssa korjaamaan lantalan oven saranoita. “Sähän näytät ihan suohirviöltä!” Hän puuskahti ohittaessaan Sislan tallikäytävällä. Ja toden totta. Myraa pestessä Sisla ei ollutkaan huomannut, että muta Myran turkista olikin siirtynyt hänen takkiinsa. |