Pikkuinen 15.06.2023 (Sijoittuu 13.06.2023)
- Fia Lahti Tuijotin puhelintani ja pääni löi tyhjää. 2 päivää sitten viestejä Iidalta: 'BILGIN VAHATIPAT TULI' 'HUHUU' 'VASTAAAA' 'APUA' 'Okei eli nää viestit ei tuu läpi.. sanon kai sit Sislalle.' Siis- mitä. Jaa- tietenkin olin unohtanut vaihtaa liittymäni italiaan. Olin käynyt viiden päivän ajan äitini luona italiassa, ja Iida oli pitänyt Bilgistä huolta. Varsan laskettu oli 20.6., mutta Bilgillä ei ollut mitään merkkejä varsan tulosta kun lähdin ja luotin Iidaan tarpeeksi, joten olin sanonut vain että laita viestiä jos jotain tapahtuu. Ja sitten minä tyhmä olin unohtanut vaihtaa puhelinliittymän sillä tavalla että italiaankin ne viestit tulee. Laskin hetken päässäni. Viesti oli tullut kaksi päivää sitten noin kello 8:15. Nyt oli kello 7:55. OLI MENNYT NOIN 48 TUNTIA? "Hei heitä mut sittenkin tähän osoitteeseen", huikkasin taksikuskille ja näytin lapulta Sysälän osoitteen. Taksikuski nyökkäsi hiljaa ja käänsi auton ympäri. Miten olin möhlinyt näin pahasti, tammani voisi synnyttää milloin vain enkä ollut edes tajunnut sitä aiemmin.. no ainakin Sisla tiesi. Taksikuski jarrutti tallitien päähän ja kirjaimellisesti loikkasin ulos autosta. Seisoin tallin ovella ja hengitin syvään. Olin juuri astumassa sisään kun Sisla käveli minua vastaan. "Ai moi Fia! Oliko kivaa italiassa?" "Joo oli ihan kivaa.." mutisin kiireisenä. "Laitoin Bilgian varalta karsinaan. Se on tuolla, siellä saattaa olla eräs asia joka kiinnostaa sinua", Sisla sanoi hymyillen ja osoitti erästä karsinaa. Minulla oli tietenkin heti arvaus mikä se oli, joten pikakävelin katsomaan karsinan oven yli. Siellä seisoi ihana tammani. Ja pieni hontelojalkainen varsa! Minulle tuli helpottunut olo kun näin varsan, ja vielä kaikista ihanimman varsan! "Se syntyi tänä aamuna. Ihan terve tammavarsa", Sisla yhtäkkiä sanoi vierestäni. Mistä lähtien se oli osannut teleportatakkin. "Tamma!" sanoin innoisani. Sitten naurahdin vähän omalle reaktiolleni. Pikkuinen varsa käveli jo ympäri karsinaa kiinnoistuneena kaikesta, ja sitten sattui osumaan karsinan ovelle jonka yli roikotin käsiäni. Pikkuinen kiinnostui hetkeksi käsistäni ja testasi olivatko ne syötävää. Kuitenkin kohta kiinnostus loppui ja täytyi mennä oman mamin (maailman paras bilgi-äiti <3) luo koska nälkäkin tuli. Tuijotin varsaa hetken ja sitten annoin kuitenkin Bilgille ja pikkuiselle vähän omaa rauhaa. Istuin satulahuoneessa ja kävin läpi nimilistaa jonka olin koonnut ehkä kuukausi sitten. Galdur.. ei sopisi oiken tälle pikuiselle. Aera.. en halua rakkaalle nimeä joka tarkoittaa ilmaa. Litla! Täydellistä, pikkuisen nimeksi tulisi Litla! "Noh onko nimi jo päätetty?" kysyi taas-tänne-jostain-teleportannut Sisla. "On! Pikkuisesta tulee Litla!" Normi tallipäivä :) 03.01.2023
- Fia Lahti Etsin Bilgin riimua satulahuoneessa. Taas se oli kadonnut! Aioin liikuttaa Bilgin vielä ennen kuin suurin osa muista tallilaisista tulisi, mutta enhän edes saisi Bilgiä tarhasta jos sen riimua ei löytyisi! Olin vähän keventänyt Bilgin liikutussuunitelmia kun tamma odotti varsaa, joten menisin varmaan vain kävelylle ilman satulaa tai juoksuttaisin Bilgiä. Vihdoin se riimu löytyi. Millä ihmeen tavalla olikaan se joutunut loimien alle. Kerrankin Bilgi antoi helposti kiinni! Sidoin nopeasti riimunarun hoitopuomiin ja menin hakemaan harjoja. Harjailin mahdollisiman pitkin vedoin, Bilgin mahaa aristi vähän, joten olin kuitenkin varovainen. Kun alkoi vaikuttaa valmiilta, lähdin hakemaan suitsia. Bilgi kuitenkin päätti että hän ei halunnut suitsia joten siinä tuli vähän säätöä. "Älä nyt tyttö, tää ei oo nii paha", naurahdin. Lopulta sain suitset päähän ja menoksi! Kiipesin kentän aidalta selkään. En tietenkään voinut vain etsiä jostain jakkaraa. Mutta kuitenkin, maiskutin vähän ja Bilgi lähti innokkaasti liikkeelle. Oli kyllä jotenkin ihanaa kun oli energinen ja vähän haastava hevonen. Koskaan ei loppunut tekeminen kesken! Bilgi yritti lähteä raville, joten yritin pidättää, mutta Bilgiä ei pysäytä mikään! Ravin pomputus vähän yllätti minut, joten jouduin tarttumaan harjaan jotten tippuisi "Soo", pidättelin ja sain lopulta Bilgin pysähtymään. Bilgi saattoi välillä tylsistyä kun vain kävelimme, mutta en halunnut millään tavalla vaarantaa varsaa. Okei olin vähän ajoissa... varsan laskettu aika oli touko-kesäkuussa. Annoin pitkät ohjat ja annoin bilgin kävellä vielä hetken, mutta sitten katsoin taivaalle ja tajusin että taivaalla oli todella tummat pilvet jotka enteilivät paljon lunta- todella paljon lunta. Olin muutenkin mennyt jo neljäkymmentäviisi minuuttia, ei se niin paljon ollut, mutta kyllä se tämän kerran riitti, halusin ehtiä harjata ja loimittaa Bilgin kunnolla ennen lumisadetta, vaikka Bilgi oli kyllä issikka ja paksu talvikarva tarjoaisi paljon suojaa, laittaisin ohuen loimen jotta Bilgi ei pihatossa asuaessaan tulisi aivan märäksi, ja sitten jäätyisi. Okei ehkä yliajattelin mutta silti Harjailin Bilgin paksua karvaa ja hyräilin hiljaa jotain miljoonan laulun sekoitusta. Lähdin nopeasti hakemaan loimen, jonka jälkeen loimitin tämän nuoren neidin. Vein bilgin tarhaan, ja lähdin kaivamaan kaapistani erästä asiaa. Ja kun lähdin tallilta, satulahuoneen pöydällä oli maagisesti Fazerin Klassikot-konvehtirasia ja siinä päällä lappu: "Ottakaa täältä jos tarvitsee, välillä jopa lannanluominen tulee niin rankaksi että tarvitsee suklaata :)" Taikaa 22.09.2022
- Fia Lahti Hopeanvärinen hevonen liiteli esteiden yli. Selässään hevosella oli nuori tyttö, varma ilme kasvoillaan. Kaukaakin katsottuna huomasi että tyttö luotti hopearatsuunsa. Tyttö kannusti hevostaan kovempaan vauhtiin, ja hevonen kuunteli. Ihan kuin heidän ympärillään olisi ollut jonkunlainen.... kupla. Aivan kuin kumpikaan ei olisi huomannut mitään ympärillä olevaa... tämä oli taikaa. Jännittävä päivä 06.08.2022
- Fia Lahti Istuin jännittyneenä serkkuni autossa. Bilgillä oli eläinlääkärintarkastus, ei sinänsä huvin vuoksi vaan koska se ei ollut vaikuttanut ihan normaalilta. Kyllähän se saattoi vain olla vähän väsynyt tai jotain, mutta parempi panna varman päälle joten menisimme eläinlääkäriin tarkastamaan että tammani olisi kunnossa. Rakastin sitä yli kaiken ja halusin heti tietää jos sillä olisi joku vikana. Bilgi oli vähän arka nykyään, ja olin alkanut miettiä jos sillä olisi kipuja. Mielessäni pyöri paljon asioita, kun automme parkkeerasi eläinlääkärin pihaan. Serkkuni (nimeltään Ava) vilkaisi kelloa ja sanoi: "Se sun hevosen aika on vartin päästä, niin voit mennä kattoon miten matka meni, mä meen laskeen lastaussillan jotta päästään sitten hetki tutkimuksiin kun on meiän vuoro. Sun äitihän siis maksaa tän?", Ava höpötti. "Joo kyl se maksaa tän", tokaisin ja hyppäsin autosta ulos. Ava oli 21 vuotias, hän tykkäsi myös hevosista ja omistikin yhden. Hän auttoi minua aina, koska isäni.. eipä puhuta häneatä ja äitini ei tiennyt hevosista mitään, eikä asunut suomessa. (ja olin juuri saanut selville ettei tulisi asumaankaan..) Pujahdin trailerin sicuovesta katsomaan Bilgiä. Bilgi luimisti vähän korviaan ja katsoi minua epäilevästi. "Hei ei mitään hätää, mä tässä vaan", puhuin rauhassa. Irrotin Bilgin ja Ava laski lastaussillan. Bilgi yritti rynniä ulos, mutta pidin riimunarusta tiukasti kiinni ja kävelin rauhallisesti klinikan pihaan. Nyt voisi vain odottaa mitä tuleman pitää. "Onko Bylgia Frà Hafnir täällä?" naislääkäri huhuili lausuen hevoseni nimen vähän väärin. "Täällä se on!" Ava sanoi. Olin arka, ja pelotti myös jos Bilgi saisikin nyt jonkun kuolemantuomion, joten pysyin hiljaa. "Okei voittekin tulla tänne nyt tutkimuksiin, pääsette vähän etuajassa kun edellinen potilas oli todella nopea", naislääkäri selitti. Olin jännittynyt, ja Ava huomasi sen. "Sähän voit oottaa ainakin aluksi täällä, ja mä voin mennä kanssa", Ava ehdotti. Nyökkäsin jännittyneenä, ja katsoin kuinka Ava ja Bilgi katosivat eläinlääkärin ovista. Olin istunut autossa.. en ole varma kauanko, jonkin aikaa. Olin ainakin ehtinyt syödä koko skitelspussini ja no tuijottaa puhelinta. Tämä kuulosti varmaan siltä etten välittänyt bilgistä, mutta jos olisin ajatellut Bilgiä koko ajan, olisin vain hermostunut. Ja muutenkin tiesin Bilgin olevan hyvissä käsissä. Satuin katsomaan ulos, ja näin Avan tulevan ulos eläinlääkärin ovista. Hyppäsin autosta ulos, ja juoksin Avan luo. "Okei Fia, lupaa ettet kilju", Ava sanoi. "Miks kiljuisin" ihmettelin "Bilgi on kantavana" Ava totesi. "KANTAVANA!", kiljahdin. "Hei, älä kilju. Sen varsan pitäis syntyä ens vuonna kesä-heinäkuussa", Ava selitti hymyillen. "Eli bilgin vastassa on hevosvauva!", sanoin innoissani. Ava nyökkäsi, ja tokaisi että hevoseni pitäisi vielä hakea, jollemme aikoneet jättää sitä tänne. Talutin Bilgin ulos traikusta, vilkutin Avalle ja käännyin ympäri. Näin Sislan juuri tulleen ulos tallista. "No, oliko jotain vakavaa", Sisla kysyi, olin kertonut hänelle eläinlääkäristä ettei hän ihmettelisi että mihis se yks heppa meni. "Bilgi on kantavana", totesin hymyillen. "Onnea!", Sisla sanoi ja jatkoi matkaansa, sillä hänellä vaikutti olevan töitä. Hoidin bilgin ja vein sen pihattoon. Ajatella että sen vatsassa kasvoi pieni varsa. Pride maasto Bilgin näkökulmasta 17.07.2022
- Fia Lahti Missä ihmeessä tyttö viipyi. Halusin liikkeelle! Ei minua voi niin vain jättää tänne. Hei tuolta tyttö vihdoin tuli! Lähdin ravaamaan poispäin. Nyt ei huvittanut jäädä kiinni. Tai no, kyllä jäisin vielä kohta kiinni, mutta sitä ennen haluan ravata karkuun! Hei, onko tytöllä leipää? Kyl mä sit voin mennä! Tölttään tytön luo ja hamuan leivät hänen käsistään. Samalla tyttö pujottaa narun päähäni. Ihmiset kutsuvat tätä narua jollain oudolla sanalla... ai niin, riimu! Tyttö lähtee taluttamaan minua talliin. Kävelen innokaasti perässä, haluan päästä kunnolla liikkeeseen! Kuuntelen tytön lepertelyjä ja höristän korviani. Saan osakseni taputuksia, ja minut viedään hoidettavaksi. Nautin harjaamisesta, mutta kaviot nostan laiskasti. Pian selkääni laitetaan nahkakasa. Ihmisten kielellä "satula", sitten minulle laitetaan joku ihme kangaspala. Sen nimeä en tiedä.. se on juttu jota en ole nähnyt aiemmin. No, ei nyt välitetä siitä. Odotin hiljaa paikallani kun tyttöni kiipesi satulaan. Pihalle alkoi kerääntyä muitakin hevosia ja jännityin. Mitä nyt tehtäisiin? Hei, lähdettäisikö me nyt maastoon? JEE! Tyttö ehti hädin tuskin antaa avut kun jo kävelin jo reippaasti edelläni kulkevan hevosen perässä. Maasto oli ihanaa! Vaikkakin, halusin lisää vauhtia! Nostin päätäni ylös ja yritin töltätä, mutta tyttöni esti sen. Hän puhui minulle ja taputteli vähän. Rauhoituin, mutta olin silti kokoajan valmiina lisäämään vauhtia. Yhtäkkiä sain luvan laukkaan ja menin LUJAA! Laukkasin innosta pukitellen. Tyttö pidätti vähän ja hillitsin laukkaani. Loppumatkasta sain laukata vielä kerran, ja muuten rentouduin melko hyvin. Okei ehkä nousin kerran pystyyn, mutta se oksa oli pelottava. Päästin tytön alas satulasta. Tyttö vei minut talliin, ja alkoi hoitaa kiireellä. Hän otti nopeasti varusteet pois, ja harjasi minut. Okei- ei hän niin nopea ollut. Nuokuin vain melkein koko ajan. Uusi talli, uudet kujeet 19.05.2022
- Fia Lahti Istuin autossa Ennin kanssa. Tänään olisi muuttopäivä, ja menisimme ensimmäistä kertaa uudelle tallille, Sysälään. Ennin isä ajoi, ja me.. höpötimme. Olimme veineet muuttokuorman muutama tunti sitten taloon. Minä ja Enni emme olleet siskoksia, mutta asuin "väliaikaisesti" Ennin luona. Oikeasti asuisin äitini kanssa, mutta hän oli "Työmatkalla" eli saattoi olla korkeintaan viikon kotona ja lähteä taas työmatkalle. Mutta hei, sentään saisin asua parhaan ystäväni ja hänen perheensä kanssa. Näin tallin jo pilkottavan puiden takaa, joten ilmoitin siitä Ennillekkin: "Hei, talli näkyy tuolta!" Enni nyökkäsi ja aloimme valmistautua autosta poistumiseen. Eikä aikaakaan kun Ennin isä jarrutti tallin pihaan. Minä ja Enni hyppäsimme sillä sekuntilla ulos autosta, pakkohan uusi talli oli nähdä heti! Kun katselimme ympärillemme, takaa kuului yhtäkkiä puhetta: "Hei! Oletteko te Fia ja Enni, teidänhän piti tulla tänään heppojen kanssa, vai? Olen muuten Sisla, tallinomistaja", ääni selitti takaamme. Käänyimme ja näimme tämän Sislaksi esittäytyneen naisen. "Joo ollaan me. Mä oon siis Enni, ja toi Fia", Enni esitteli meidät muitta mutkitta. "Voidaanko nyt ottaa hepat ulos?" kysyin arempana taka-alalta. "Tietenkin! Onko teillä siis molempien hepat mukana?" Sisla kysäisi. Nyökkäsimme Ennin kanssa suunnilleen samaan aikaan. Lähdimme heti avaamaan trailerin ovia. Odotimme hetken, että Ennin isä sai takasillan laskettua, ja aloimme näprätä hevosten riimunarujen solmuja. Talutin ensin Bilgin ulos, ja Enni tuli Hollyn kanssa meidän jälkeemme. "Okei, nyt jos Bylgia jaksaa odottaa, voisin näyttää eka Ennille mihin voit laittaa Hollyn ja sen varusteet, ja sitten Fialle", Sisla tokaisi. Se kävi minulle ja Ennille, ja niin jäin katsomaan miten Holly katosi tallin syvyyksiin. Hetken kuluttua Sisla tuli tallista, ja puhui minulle: "Tuu, niin mä voin näyttää mihin pihattoon Bylgian voi laittaa", nainen sanoi hymyillen. Nyökkäsin innoissani, ja lähdin taluttamaan Bylgiaa Sislan perässsä. Pian saavuimme pihatolle, jossa oli joku söpö shettis ja kuvankaunis, ehkä vähän kurainen kimo. Tai sitten se oli kärpäskimo.. siltä se ainakin näytti tällä hetkellä, mutta epäilin että pisteet olivat vain kuraa. "Tuo shetlanninponi on Bella, ja tuo taas itsensä sotkenut kimo on Myra", Sisla hymyili kun esitteli Bilgin tulevat tarhakaverit. "Joo, Myra ja Bella on super söpöjä!", ilmaisin heti mielipiteeni. "Luulisin että Bylgian on helppo sopeutua tähän laumaan, eihän se siis ole agressiivinen muita hevosia kohtaan?", Sisla varmisti. "Ei tietenkään! Melko pirtsakka tyttö se on, mutta ei todellakaan agressiivinen", aloin itsekkin hymyillä. Sisla päästi meidät pihatolle, ja annoin Bylgian ensin nuuhkaista molempia tulevia pihattokavereitaan, ja päästin sen sitten vapaaksi. Pujahdin itse ulos pihatosta, ja katsoin hetken Bylgian tutustumista, mutta sitten lähdin viemään varusteita sisälle, trailerista otettujen kamojen purkaminen vei minulta ja Enniltä vajaan puoli tuntia. "Meidän pitää nyt varmaan mennä", huikkasin Sislalle kun minä ja Enni olimme lähdössä. Tiesin että olimme tuoneet hevoset oikealle tallille. Kuvat © Vapaasti by AK Tämä talli on virtuaalitalli |