09.01.2021 Kouluratsastuksen rataharjoitus Röllimetsässä
-148 sanaa "Helppo B: Sisla ja Kiri Sisla saapui rataharjoituksiin varsin halittavan näköisen orinsa Kirin kanssa. Ratsukko saapui radalle harjoitusravissa ja saapui alkutervehdykseen tehden tyylikkään pysähdyksen. Harjoitusraviin siirtyminen oli hieman tahmea, mutta kyllähän meillä kaikilla menee hetki päästä liikkeelle, eikös? Suunnan muutos lyhyellä lävistäjällä oli rennon letkeä ja nelikaarinen kiemuraura näytti varsin jouhevalta. Harjoituslaukkaan siirtymä oli jo huomattavan paljon tarmokkaampi kuin aikaisempi ravisiirtymä. Laukkavoltti oli mukavan pyöreä ja juuri oikean kokoinen. Lävistäjällä tehtävä ravisiirtyminen onnistui tahdikkaasti, mutta harmikseen Kiri nosti uudelleen oikean laukan, kun laukan piti olla vasen. Sisla sai kuin saikin Kirin nostamaan uuden laukan lähes huomaamattomasti kulmassa, jolloin matka jatkui siinä laukassa mitä aiemmin haettiin. Voltti pyörähti tähänkin kierrokseen vaivattomasti, joten seuraava haaste oli laukasta raviin ja ravista keskikäyntiin siirtymä. Laukasta siirtymä raviin oli mukavan tasainen, mutta keskikäyntiä Sislan piti vähän hoputella irti orista. Puoliympyrä onnistui kuviona erinomaisesti, joten ratsukko saattoi hyvällä mielin nostaa vielä harjoitusravin ja lähteä suuntaamaan pituushalkaisijaa pitkin kohti lopputervehdystä." 27.10.2020 Aamupäivä Kirin kanssa
Kirjoittajana Sisla -712 sanaa Oli leuto syysilma, kun talsin kohti tallia. Aamutallin oli tehnyt eräs ihana tallilainen, joten olin saanut viettää ihanan rauhallisen aamun kahvikupin ääressä ja nyt olin virkistynyt kummasti. En ole aamuihminen ollenkaan ja minusta tuntuu, että aamujen synkkenevä pimeys vaan lisäsi aamujen vaikeutta. Olin googletellut itselleni kaamosmasennuksen oireet. Onneksi hevoset eivät kärsineet aamuväsymyksestä taikka kaamosmasennuksesta. Varsinkaan Kiri ei näyttänyt mitään väsymyksen merkkejä, kun astuin talliin. Hepat olivat viettäneet yön tallissa ja kesän hyvillä ilmoilla 24/7 ulkoiluun tottuneet hevoset olivat pikkuisen närkästyneitä tästä vapaudenriistosta. Kiri oli vahvasti sitä mieltä, että ulos olisi päästävä just nyt, varsinkin kun väkirehut musta hevoseläin oli imuroinut kupistaan ennätysvauhdilla. Kävelin Kirin karsinan eteen ja kaivelin sen omat harjat valmiiksi harjaustuokiota varten. Menin karsinaan, pujotin riimut orille päähän ja käänsin pojan käytävälle karsinansa eteen. Kiinnitin orin seinässä olevaan koukkuun. Kiri oli hitusen levoton, sillä se oli vakaasti uskonut pääsevänsä villiksi ja vapaaksi tarhaan riehumaan, mutta joutuikin pönöttämään harjailtavana käytävällä. Pitkin vedoin harjailin Kirin mustaa karvaa ja nautin täysin siemauksin siitä, ettei tänään ollut kiire mihinkään. Olihan kaikki muut tallihommat jo hoidossa. Ajatuksena olisi viettää melkein koko aamupäivä Kirin kanssa. Aluksi kävisimme kentällä opettelemassa taas uusia juttuja ja ratsuhommia. Olin sovittanut Kirille isältään Kelmiltä jäänyttä satulaa ja se olikin nuorelle orille sattumoisin sopiva. Ajattelin totuttaa Kirin ihan omassa tahdissaan satulaan ja muihinkin varusteisiin ja olin jo selaillut netistä ratsuttajia ajatellen, että Kiri saisi tottua rauhassa kaikkiin välineihin ennen ratsuttajalle menoa. Harjattuani Kirin irroitin narun seinästä ja nappasin mukaan myös Kelmin satulan. Suuntasimme kentälle ja Kirin mielestä suunta ei ollut oikea. Olin sotkenut pahasti Kirin päivärutiinit ja ori oli hetken hämillään, mutta lähti sitten mukisematta minun matkaani. Kentällä aluksi laskin satulan aidan päälle odottamaan, kun aloitin satulaan totuttamisen ilman satulaa koskemalla hevosta selästä ja kyljistä käsin. Jo varsasta asti Kiri oli tottunut käsittelyyn, eikä taputteluni herättänyt ori pojassa mitään tunteita. Palkitsin pojan aluksi kunnon rapsutuksilla. Hain satulan ja Kiri sai kaikessa rauhassa haistella sitä ennen kuin nostin sen selkään. Satulointi ei ollut orille aivan uusi asia ja uskalsinkin nostaa satulan pojalle jo aika reippaalla liikkeellä selkään. Kirille tämä oli ihan ok asia ja se tyytyi katselemaan tallipihan touhuja korvat pystyssä. Tallilaiset olivat yhdessä tuumin päättäneet putsata kaikki tarhat kerralla nyt, kun hevosetkin olivat kaikki vielä sisällä rehujensa kimpussa. Varsinkin Yesper olisi ihan liian innoissaan auttamassa kottikärryjen kanssa kaataen ne useampaankin kertaan. Annoin vyön vielä roikkua auki Kirin kyljellä ja varmistin, että jalustimet olivat nostettuna ylös. Palkitsin oria paikallaan seisomisesta ja olin yllättynyt kuinka se malttoikin olla niin hienosti paikoillaan. Lähdin totuttamaan oria satulavyöhön ja sen aiheuttamaan paineeseen vähän kerrallaan ensiksi silittämällä Kiriä vyön paikalta. Tähänkin olin totuttanut oria jo aiemmin, jotta myös mahan alta taputtelu oli Kirille okei asia. Palkitsin poikaa ruhtinaallisesti ja se sai lyhyen tauon tekemisestä. Nostin satulan uudestaan selkään ja palkitsin orin paikoillaan seisomisesta. Sitten taputtelin taas mahanalustaa vyön kohdalta ja lopuksi nostin vyön mahan ali paikoilleen kiinnittäen sen vielä aivan löysälle. Palkitsin Kirin ja laskin vyön takaisin alas. “Katsos ei mikään hassumpi asia vai mitä!” Sanoin orille sen mutustellessa palkkaansa. Kiri ei juurikaan välittänyt ihmisistä, mutta voi pojat Kiri piti herkuista ja minulta se saattoi ansaita nyt herkkua. Ja se ymmärsi sen. Sain vyötä toisto toistolta kiristettyä kuitenkin niin, etten kiristänyt kaikkia reikiä kerralla. Ori vaikutti tyyväiseltä, vaikka laidun laukkailut olivatkin vaihtuneet oppituntiin. Sain kiinnitettyä satulavyötä jo niin kireälle, että satula pysyi tukevasti selässä vaikka heiluttelin sitä jo ihan kunnollakin. Koko ajan olin palkannut poikaa siitä, että se seisoo satulaa laittaessa tiukasti paikoillaan, jonka takia Kirille olikin pieni ihmetyksen aihe, kun pyysin sitä riimusta taluttaen kulkemaan eteenpäin maiskuttaen. “Mitähän ihmettä tämä nyt oikein on?!” Tuntu Kiri ajattelevan. Mutta ottettuaan ensimmäisen askeleen pyynnöstäni eteenpäin se sai nyt taas palkan. Liikkeelle lähtö pyynnöstä oli siis opetettu orille riimulla taluttaessa aikaisemmin, joten asia oli orille tuttu. Nyt siihen oli vain lisätty uusi asia, joka oli satula selässä ja varmasti aluksi oudolta tuntuva satulavyö vatsan alla. Pian Kiri hoksasi jutun jujun ja ymmärsi, että satulan kanssa voi myös liikkua normaalisti. Tässä kohtaan alkoivat tallilaiset viedä muita hevosia ulos ja Kiri oli vahvasti sitä mieltä, että nyt ne lähtevät ja jättävät hänet tänne iäksi ja pojalta pääsikin muutama kimeä hirnahdus. Päätin lopettaa onnistuneen treenin ja taluttaa Kirin vielä satula selässään talliin ja purkaa varustuksen sisällä. Kiri käveli nätisti talliin ja oppitunnin päätyttyä se pääsisi ulos tarhakaverinsa Redin kanssa. |