"Tänään innostuin kaivelemaan tietoja oman kasvattini Sysän PikkuSmartan suvusta ja päätin alkaa kokoamaan tammalle sukuselvitystä niin tarkkaan kuin vain selville saan.
Kliseisesti kiipesin vintille ja avasin jo ajan saatossa pölyä päälleen keränneen arkun, jossa hevosten papereita oli säilössä. Smartan emän Pikku-Pätkän tiedot löytyivät helposti ja näin tammasta kirjasin." Emä Pikku-Pätkä: Smartan emä Pinti oli kiiltävän musta 165 senttiä korkea tamma, joka oli varsin söötin näköinen kiiltävässä mustassa karvassaan, mutta ulkokuoren ei kannattanut antaa hämätä liikaa ja tamma osasikin olla aika tulta ja tappuraa niin halutessaan. Ketään Pinti ei elinaikanaan kerennyt syömään, mutta lähellä välillä oli ja pahoja tapoja oli tammalle kertynyt aika liuta. Sysälässä Pinti kilpaili vaativa B tasolla Sislan kanssa, mutta varsinaista menestystä tamma ei kerennyt haalimaan osin nuoren ikänsä ja osin kipakan luonteensa takia. Jälkeläisiä Pikku-Pätkä sai neljä, kolme oria ja yhden tammavarsan, jonka syntymä oli kohtalokas Pintille. Pikku-Pätkä menehtyi kylmänä helmikuun yönä 5.2.2018, saadessaan ainoan tammavarsansa. Isä Meren Nuutti: Nuutti oli melko isokokoinen 160 senttimetriä korkea voikko suomenhevosori, jonka Sisla sattui löytämään Alegren myytävistä hevosista eräs kaunis päivä. Sisla ihastui orin leppoisaan ja rauhalliseen luonteeseen ja päätti hankkia orin itselleen. Nuutin kanssa Sisla kiersi monet tallit aina ulkomaita lähtien, mutta mikään ei oikein tuntunut orin kanssa omalta ja lopulta Nuuttikin muutti Sysälään pieneen maalaistalliin tallin hevoslauman jatkoksi. Ori osoittautui melko nössykäksi luonteeltaan ja Sysälän rajuhkoon heppaporukkaan sopeutuminen ei aina ollut ihan ongelmatonta. Meren Nuutti kisasi tasolla helppo B villeissä kisoissa ja keräsikin niissä, jopa hiukan mainetta ja kunniaa, muttei saavuttanut lopulta sen isompaa menestystä. Virallisissa jaoksenalaisissa kisoissakin orin kanssa pyörähdettiin, mutta siinä vaiheessa homma alkoi mennä aivan liian vakavaksi ja Nuutin herkkisluonne tuli esiin kilpailupaikoilla. Meren Nuutti menehtyi 31. maaliskuuta 2018 29-vuotiaana vanhuuden tuomiin vaivoihin. Emänemä Pikkuinen Kesäleski: Petäjävaaran kasvattama Pikkuinen Kesäleski eli tutummin Piitu oli isokokoinen noin 166 senttinen rautias suomenhevostamma, joka keräsi menestystä niin esteratsastuksessa tasolla 110 cm kuin kouluratsastuksenkin parissa keräten sijoja ja mainetta itselleen ja omistajilleen. Myös kenttäratsastus oli Piitun heiniä ja useita sijoja isoista kilpailuista oli tammalle kertynyt. Smartan emä Pikku-Pätkä on tällä hetkellä Pikkuisen Kesäheilan ainokainen varsa. Emänisä Hukkapätkä KRJ-III: Hukkapätkän elämä on ollut monivaiheinen. Komea musta ja 163 senttimetriä korkea orivarsa syntyi Vaahterapolussa ja toimi rakastettuna tuntiratsuna aina siihen saakka kunnes myytiin Sussulle Censorediin, jossa Pätkänä tunnettu ori aloitti kilpauransa kouluratsastuksen parissa ja kisasi tasolla vaativa B. Lopulta noin vuoden kuluttua Pätkä palasi kasvattajalleen Milalle Petäjävaaraan ja jatkoi kilpauraansa nyt kasvattajansa ohjastamana. Isänemä RK`s Kummitustyttö: Kutsumanimeltään Tyttö niminen rautiaan värinen suomenhevostamma oli tallin YT Ruutukuja kasvatteja ja Tyttö oli saanut Suomenhevosten laatuarvostelussa meriitikseen SLA-II. Esteratsastuksessa mainetta niittänyt tamma oli ystävällinen ja kaunis neito, jolla oli potentiaalia kouluratsastuksessa aina tasolle vaativa A asti ja esteitäkin tamma hyppäsi sataankolmeenkymmeneen senttiin asti ongelmitta, vaikka säkää tammalla oli vaivaiset 156 senttiä. Melkoinen estetykki siis! Isänisä Jermun Oliver: Jermun Oliverin jälkeläislista on tosi pitkä ja jälkeläisiä VRL:on mukaan orille on kertynyt ainakin yhdeksän kappaletta sisältäen tietenkin Smartan isän Nuutin. Muutoin Jermusta sain selville vain syntymäajan 1.4.2007 ja sen, että ori oli menehtynyt tammikuun alussa 2010 sekä hieman tietoja vanhemmista, mutta myöskään Jermun jälkeläisten tiedoista ei oikein ottanut selvän. Aika laihaksi jäi nämä tiedot tästä oriista siis. "Smartan suvun selvitys jäi näin alustavasti kesken, mutta luulen, että paremmalla ajalla vien tämän urakan loppuun :D" - Sisla 12.12.2018 Smartan perustarkastus ja rokotukset klinikka koivuniemessä
Klinikka Koivuniemi Sysän PikkuSmartta Terve virkeä tamma, hyvässä lihaksessa. Terve iho ja kiiltävä karva. Hengitystiet ja sydänäänet ok. Suolistoäänet ok. Silmät kirkkaat. Silmät hiukan rähmivät ja sieraimet vuotivat. Ei vakavaa, mutta phdistusta päivittäin ja suosituksena heinän kastelua. Jaloissa ei turvotusta tai lämpöä. Rokotin tamman. Säkäkorkeus 161cm. Tamma sai hokit alle. Napakka pakkanen paukkui nurkissa ja viimainen tuuli pieksi ulkoseiniä saaden kevyen pakkaslumen tanssimaan hangella. Oli jo pimeää, mutta tallin ikkunoista kajasti ulos asti lämmin valo.
Sisällä tallissa oli lämmintä ja kullankeltaisilla oljilla makasi musta tamma levottomana puuskuttaen. Tamma nousi kömpelösti ylös, kiersi ahdistuneena muutaman kierroksen karsinassaan laskeutuakseen taas maaten oljille ja yritti kovasti. Oli kestänyt jo useampi minuutti eikä mitään ollut vielä tapahtunut. Viime talvena alkunsa saanut varsa oli kaikessa hiljaisuudessa syntymässä keskelle helmikuun alun kylmintä talvea. Pieni tulokas oli saanut alkunsa silkasta vahingosta täysin suunnittelematta. Rakkausvarsa siis. Nurkasta kuuluva rapina sai tamman säpsähtämään jalkeille ja salamana pieni olio sinkaisi tallin käytävän poikki piiloutuen taas varjoihin. Talliin palasi hiljaisuus, mutta rauhallinen tunnelma oli rikkoutunut. Tamma oli noussut ylös ja pyöri tuskaisena ympyrää kuopien ja huohottaen. Taas se yritti. Sen karva kiilsi ja suupielestä valui vaahto. Oliko jokin vialla? Aikaa oli kulunut aivan liian kauan. Tämä varsa ei ollut tamman ensimmäinen. Tamma oli kokenut, olihan sillä jo kolme komeaa varsaa, joista kaikista oli tullut menestyjiä, kiitos tamman lempeän kokemuksen ja napakan kurin. Edelliset olivat olleet kesävarsoja ja tamma oli pitänyt huolen, että ruoho oli parhaimmillaan ja ilmat lämpimät. Aiemmat olivat olleet helpompia. Käytyään taas pitkäkseen ja suljettuaan silmänsä se yritti vielä. Pian se ei enää itse jaksaisi. Tamma ei ollut kokenut tätä ikinä ennen yksin. Aina ennen lähellä oli ollut tuttu ihminen. Vaikka tamma oli ollut vieraassa paikassa tuttu ihminen oli ollut sielläkin. Hengitys oli muuttunut vaikeaksi. Ikkunaan muodostuvat jääkukat muistuttivat ulkona raivoavasta pakkasesta, tuuli yltyi ja tallin valot välkkyivät. Pian tallin sähköt katkesivat. Pimeydessä musta tamma taisteli. Ovi tempautui auki ja kylmä ilma karkasi sisään pöllyyttäen lattialla olevia olkia pitkin käytävää. Tamma ei välittänyt. Ovea oli vaikea saada kiinni tuulen ravistellessa sitä. Tamma kuuli tutut askeleet ja haistoi tutun ihmisen. Se nosti päätään, hirnahti ilahtuen, mutta näki tutut huolestuneiksi muuttuneet kasvot. Tutun ihmisen huoli tarttui. Tamma tiesi, että ihmisen huoli merkitsi pahaa. Ihminen katosi. Jätti tamman yksin pelottavan tunteen kanssa. Ihminen palasi huovan ja myrskylyhdyn kanssa. Huovasta ei ollut paljon apua, mutta lyhdyn valo helpotti tamman oloa. Ihminen puheli jotain. Tamma ei kuunnellut, se yritti vielä kerran. Tällä kertaa se sai apua ja pian olo helpotti, mutta väsymys ei väistynyt. Pikku tamma otti ensiaskeleitaan. Musta tamma katseli sitä, muttei jaksanut itse nousta, vaikka kuinka ponnisteli. Jalat eivät vain kantaneet. Tuttu ihminen oli koko ajan läsnä. Tamma tiesi varsan olevan vahva ja tutun ihmisen huolehtivan pikku tammasta lempeällä kokemuksella ja napakalla kurilla. Tamma tiesi pikku tammansa kasvavan parasta heinää syöden, nauttien tulevien kesien lämmöstä ja syksyjen sateista. Jos tamma olisi tiennyt eläinlääkärin avun olevan tulossa pian, ehkä se olisi yrittänyt vielä viimeisillä voimillaan nousta jaloilleen. Mutta se ei tiennyt ja vaan vaipui vaikeasti huohottaen oljille säästellen loppuja voimiaan nuuhkaistakseen omaa pikku varsaansa. Tuttu ihminen itki. Tamma tunsi pikku varsansa tuoksun, sen huojuvan kehon lämmön ja sen elinvoiman. Se oli taistellut pitkään, mutta nyt valmis voimistumaan. Tamman sulkiessa silmänsä jääkukat ikkunassa puhkesivat kukkaan ja ihminen vaipui itkien hämärään. |