Maastoilua 21.07.2023
- Kulo Susipuro Rambo oli asunut Sysälässä nyt muutaman päivän, se oli sopeutunut uuteen talliin ja ympäristöön hyvin. Tarhakaveritkin vaikuttivat juuri sille sopivilta, vaikka Ruu olikin selvästi aika energinen nuori ori mutta hevoset tulivat silti hyvin toimeen keskenään. Ehkä siitä tulisi ajan kanssa jopa Rambon paras heppakaveri. Olin käynyt ratsastamassa Rambolla pari kertaa ratsastuspellolla mutta tänään päätin perjantain kunniaksi lähteä kokeilemaan millainen se olisi maastossa. Katatu eli Rambon entinen omistaja oli varoitellut että hevonen saattaisi säikkyä kaikenlaista jos kaveri ei olisi mukana, mutta päätin kuitenkin käydä ratsastamassa sillä ihan pienen maastolenkin. Ehkä joku kerta saisimme kaverinkin mukaan maastoon. Sää oli juuri täydellinen maastoiluun, aurinko paistoi ja oli noin parikymmentä astetta lämmintä. Rambo oli aika jännittynyt kun ratsastin sillä ratsastuspellon ohi menevää tietä kohti pellon takana kiemurtelevia metsäpolkuja. Se kyttäili pusikoita ja hyppi välillä sivuun. "Prr, otetaas ihan rauhassa", sanoin rauhallisesti ja pidätin oria. "Ei täällä oo mitään pelättävää." Onneksi hypyt olivat kuitenkin melko pieniä niin ne eivät juuri haitanneet. Ratsastin Rambolla lähinnä käyntiä, mutta otin välillä vähän ravia. Hento kesäinen tuuli heilutteli puiden oksia ja hiuksiani. Rambo kulki todella reippaasti ja selvästi tykkäsi maastoilla vaikka vähän sitä jännittikin mennä maastossa yksin ilman heppakaveria. Ensi kerraksi yrittäisin kyllä saada jonkun kaverin mukaan maastoon, jos hän olisi kokeneempi maastoilija kuin minä niin hän voisi ehkä näyttää parhaita maasto reittejä. Sysälässä oli paljon peltoja ja kauniita metsiä joissa oli mukava maastoilla. En käynyt kovin pitkää lenkkiä näin ekalla maastoilu kerralla mutta ehkä ensi kerralla tutustuisimme maastoihin enemmän, siellä varmasti riittäisi tutkimista. Maastoilun jälkeen ratsastin Rambon ratsastuspellolle jossa otin vielä muutaman kierroksen laukkaa, en ollut maastossa vielä uskaltanut laukata sillä. Rambo päästeli menemään täysiä, nauroin sen vauhdikkaassa laukassa kunnes vähän ravailin ja kävelin sen kanssa ennen talliin menoa. Hoidin orin kunnolla ja vein varusteet takaisin paikoilleen. Annoin Rambolle sen lempi herkkua eli omenaa palkinnoksi, hevonen otti sen vastaan innolla ja hirnahti iloisena. "Nähdään taas joku päivä", sanoin iloisena hevoselleni ja halasin sitä ennen kotiin lähtöä. Ensimmäinen ratsastus ja lisää tutustumista miljööseen 17.07.2023
- Kulo Susipuro Heti kun olin herännyt ja saanut muut aamutoimet tehtyä, kinusin äidin kuskaamaan minut tallille. Halusin päästä tutustumaan uuteen talliin lisää, eilen tallipäivä oli kuitenkin jäänyt suhteellisen lyhyeksi. Tänään minulla olisi koko päivä aikaa olla tallilla. Kun äiti jätti minut tallipihaan, minua juoksi tervehtimään hauskan näköinen valkoinen koira, joka oli täynnä mustia pilkkuja. Olikohan se dalmatiankoira, mietin. Isä oli juuri ostanut samanrotuisen koiran, sen nimi oli Pablo mutta mustien pilkkujen sijaan sillä oli ruskeita pilkkuja. "Hassu, kukas sä oot?" kysyin koiralta ja rapsutin sitä. Se vaikutti energiseltä tapaukselta. Menin talliin ja kysyin Sislalta lisää koirasta. Sain tietää että koiran nimi oli Adde. Samalla Sisla kertoi, että tallilla oli paljon muitakin eläimiä, hevosten lisäksi tietenkin. "Koiran lisäksi löytyy kaksi kissaa, Katti ja Kiara, kolme lammasta, Blondi, Bestis ja Bampula, ja parvi kanoja jota johtaa Huugo-kukko", Sisla kertoi. "Lampaat on pyörimässä jossain tallin piha-alueella, samoin kuin varmaan kissatkin. Kanat ja kukko löytyy aitan yhteydessä olevasta kanalasta." Halusin tavata kaikki tallin eläimet, joten menin etsimään niitä. Hevoset olivat tarhoissaan, niiden liepeillä ei mitään muita eläimiä näkynyt. Aitan ympäristössä sen sijaan kuhisi. Lampaat tepastelivat aidan edustalla ja katsoivat minua uteliaina. "Oottepas te ihania", sanoin ja lähestyin lampaita. Huomasin niiden olevan todella ystävällisiä ja ihmisläheisiä. Rapsuttelin niitä hyvän tovin, kunnes menin katsomaan kanoja. Kanat olivat tosiaan aitan vieressä olevassa aitauksessa. Niitä oli todella monen värisiä, ylväin näky oli kuitenkin Huugo-kukko. Kissoja en nähnyt, joten päätin mennä hakemaan Rambon sisälle ja varustelemaan sen ratsastusta varten, ja jatkaa "kissajahtia" myöhemmin. Rambo antoi nätisti kiinni tarhasta, sen tarhakaverit jäivät vielä nauttimaan kesäpäivästä ulos. Harjasin Rambon ensin ja lähdin sitten hakemaan varusteita aittarakennuksesta. Siellä ne kissat näköjään olivatkin, loikoilemassa aitan lattialla. Toinen kissoista näytti siltä ettei sitä voisi ihmiset vähempää kiinnostaa, toinen sen sijaan tuli heti kerjäämään rapsutuksia. "No niin söpöläiset, mun pitää lähtee tästä takaisin talliin", sanoin ja otin Rambon varusteet mukaani. Kissat lähtivät samalla johonkin, varmaan hiirijahtiin. Rambo oli kiltti varustaa joten sain sen nopeasti valmiiksi ratsastusta varten. Sysälässä ei ollut maneesia eikä oikeastaan edes ratsastuskenttää, kentän virkaa toimitti aidattu peltoalue. Se ei kuitenkaan minua haitannut, eiköhän sielläkin pystyisi ihan hyvin ratsastamaan. Sysälän miljöö oli upea, ratsastuspelto sijaitsi ihan järven vieressä. Katsoin kimaltavaa vettä ja mietin, että ehkä joskus kävisin uittamassa Ramboa. Tuo kohta näytti kuitenkin melkoisen kivikkoiselta, se ei varmaan soveltuisi uittamiseen mutta eiköhän jostain kohtaa löytyisi parempi uittopaikka. Ratsastin Rambolla kokeilumielessä, en vaatinut siltä vielä ihan hirveästi vaan lähinnä vain testasin millainen ori oli ratsailla. Annoin sen kävellä kunnon alkukäynnit, kunnes otin muutamia ravisiirtymisiä. Rambon askeleet olivat tasaiset ja mukavat istua, niissä keventäminen oli helppoa. Tein muutamia voltteja ja muuta yksinkertaista, että sain vähän tuntumaa hevoseen. Vaihdoin suuntaa ja ravailin myös toiseen suuntaan. En vieläkään meinannut uskoa, että tämä oli oikeasti oma hevoseni jolla ratsastin. Kestäisi varmaan hetki tottua ajatukseen. Ravin jälkeen hidastin Rambon taas käyntiin ja annoin sen levätä. Taputtelin orin kaulaa iloisena. Lopuksi päätin kokeilla laukkaa. Ensin nostin laukan ihan vaan suoralla linjalla, ratsastuspellon pisimmällä sivulla. Sivut eivät olleet tasamittaisia mutta eipä sekään juuri haitannut. Rambo lähti vähän vetämään laukassa, se oli selvästi innoissaan. Istuin rauhassa satulaan ja pidätin oria. Se teki pari pienen pientä pukkia, mutta en edes horjahtanut niistä. Istuntani ei ollut mikään paras mutta oli se jonkin verran jo ehtinyt kehittyä ratsastusharrastukseni aikana. Siirsin Rambon raviin ja otin pian uuden laukannoston, tällä kertaa ympyrällä. Siinä oria oli helpompi hallita. Laukkasin siinä muutaman kierroksen, kunnes vaihdoin suuntaa ja otin pari nostoa toiseenkin suuntaan. Sitten oli hyvä ottaa loppuravit ja -käynnit. "Hienoa Rambo", kehuin oria ja päästin ohjaa hieman pidemmäksi. Tämä oli ollut oikein kiva eka ratsastus, ensi kerralla kokeilisin ehkä jotain vähän vaativampaa. Oli kuitenkin hyvä edetä rauhassa kun hevonen ja koko tallimiljöö oli minulle vielä uusi, eihän tässä mihinkään ollut kiire. Oma hevonen ja uusi talli 16.07.2023
- Kulo Susipuro En ollut uskoa korviani kun vanhempani sanoivat että saisin oman hevosen. Olinhan minä välillä ehdottanut, että oma hevonen olisi kiva mutta en ollut koskaan ajatellut että voisin oikeasti saada sellaisen. Olin hevosten hoitajana Moonlightin tallilla ja tallin omistaja Katatu oli pistänyt muutamia hevosia myyntiin, siispä tuntui loogiselta lähteä etsimään sopivaa hevosta tutulta tallilta. Mikään muu myynnissä olevista hevosista ei oikein tuntunut sopivalta mutta yksihän riitti ja se oli suomenpienhevosori Rambo. Ihastuin hevoseen heti ja olin varma että meillä tulisi olemaan loistava tulevaisuus yhdessä. Moonlight ei kuitenkaan majoittanut yksityishevosia, joten minun piti löytää hevoselleni uusi talli. Netissä selaillessani löysin Sysälän, sympaattisen oloisen maalaistallin jossa oli sopivasti yksi karsinapaikka vapaana. Niinpä lähdin äidin kanssa siirtämään Ramboa sen uudelle kotitallille Sysälään. Sinne ei onneksi ollut kovin pitkä matka, mutta silti minua jännitti, miten matka menisi. Jännitys osoittautui turhaksi, koska Rambo meni kuljetuskoppiin kiltisti ja oli rauhallisesti koko matkan ajan. Olihan hevonen kuitenkin jo 12-vuotias eli ei ihan nuori enää, se oli varmasti kokenut jo elämässään kaikenlaista eikä ihan pienestä hätkähtäisi. Sysälässä meidät otti vastaan tallin omistaja Sisla. Hän vaikutti mukavalta, hän esitteli meille tallialueen ja Rambon tarhapaikan, kunnes jätti meidät keskenään rauhassa tutustumaan talliin. Talli on melko pieni, siinä oli vain 10 karsinapaikkaa. Se oli mukavaa vaihtelua, kun normaalisti olin tottunut kulkemaan isommilla talleilla. Varmasti kotiutuisimme Rambon kanssa tänne hyvin. Vein Rambon tutustumaan tarhakavereihinsa, ori tarhasi parin muun suomenhevosen kanssa yhdessä tallin takana olevista tarhoista. Sen jälkeen vein Rambon varusteet aittarakennukseen tallialueen perälle, tänään en vielä ratsastaisi mutta varmaan huomenna voisin tulla kokeilemaan, millaista Rambolla ratsastaminen oli. Näin jo nyt että Sysälässä oli varmasti upeat maastoreitit, ehkä joku päivä menisimme tutustumaan niihin. Tänään minulla ei kuitenkaan ollut tallilla paljoa tekemistä, tämä oli vain ollut tällainen lyhyt tutustuminen mutta pian tulisin tutustumaan talliin lisää. Kun istuin autossa kotimatkalla, mietin kuinka hyvä tuuri minulla olikaan käynyt että Sysälässä oli sattunut olemaan yksi karsina vapaana. Odotin jo kovasti seuraavaa tallipäivää ja sitä että pääsisin tutustumaan talliin enemmän! |